{"id":998,"date":"2023-10-04T21:05:00","date_gmt":"2023-10-04T18:05:00","guid":{"rendered":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/?p=998"},"modified":"2024-02-25T17:42:36","modified_gmt":"2024-02-25T15:42:36","slug":"koli-euroopan-muinaissydan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/koli-euroopan-muinaissydan\/","title":{"rendered":"Koli \u2013 Euroopan muinaissyd\u00e4n"},"content":{"rendered":"\n

Maisema viipyili alkavan p\u00e4iv\u00e4n h\u00e4myss\u00e4, v\u00e4ri v\u00e4rilt\u00e4 kirkastuen. Usva nousi Kolin kylki\u00e4 pitkin.<\/em> \u00c4kki\u00e4 aamutulet sammuivat. Nopea sumu peitti auringon ja tunnelma vaihtui silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4: tuli tummankirkas h\u00e4m\u00e4r\u00e4 ja kuuaurinko paistoi. <\/em><\/p>\n\n\n\n

Usvivan taivaankannen alta, valol\u00e4hteen n\u00e4kym\u00e4tt\u00e4, ulapalle syntyi v\u00e4lkehtiv\u00e4, ihmeellinen auringonsilta. Maiseman v\u00e4ritys oli alkuvoimainen: hopeanvalkeaa, sysimustaa, oudon s\u00e4dehtiv\u00e4\u00e4 helmi\u00e4iskultaa. Saaret ja puut olivat seisahtaneet jylh\u00e4\u00e4n, yksinkertaiseen kirkkauteen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Hopeinen taivaankansi kiiri, kaartui kohti, saavuttaen lopulta laen. Tuttu, avara Kolin panoraama katosi tyystin: n\u00e4in vain muutaman jalanalan ymp\u00e4rilleni. Usva hulmusi huimaten yli ja ohi. Kirkas vihma tuntui iholla s\u00e4hk\u00f6ist\u00e4v\u00e4n raikkaalta ja puhdistavalta. Tuohon alkumaiseman valoon, ututuulen tanssiin, Koli minulta j\u00e4i. <\/em><\/p>\n\n\n\n

N\u00e4kym\u00e4st\u00e4 tuli n\u00e4ky. Oli aika kiitt\u00e4\u00e4. Ja l\u00e4hte\u00e4 pyh\u00e4lt\u00e4 laelta. <\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in kirjoitin yll\u00e4 olevan kuvan tunnelmasta Saarelaisten Sukuseuran lehteen, vuosia sitten. (Saarelaisten Sanomat 3\/2008 — Syysretki Saarelaisten Sukumaisemiin<\/em>). Kolilla k\u00e4ynti oli osa syysretke\u00e4 \u00e4itini sukumaisemiin. It\u00e4-Karjalassa syntynyt \u00e4itimme oli tuolloin 90-vuotias ja sai n\u00e4hd\u00e4 ensi kertaa Kolin ja Pielisen tietoisena suomalaisista sukujuuristaan. Sisareni ja min\u00e4, valkeilla huipuilla seisoessamme, it\u00e4\u00e4 kohti katsoen, saimme kokea h\u00e4nen kanssaan liikutuksen tunteen ja syv\u00e4n juurtumisen esivanhempiemme vuosisataisille asuinsijoille.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hes p\u00e4iv\u00e4lleen viisitoista vuotta my\u00f6hemmin katsoimme sisarina j\u00e4lleen samaa maisemaa. N\u00e4kym\u00e4, joka meille oli aiemmin piirtynyt auki herkin viivoin, ikimuistoisen hetken v\u00e4reilev\u00e4n\u00e4 ensikarttana sukumaiseman kerroksiin, tarkentui nyt uuteen, kirkkaampaan kokemukseen. Olimme paluumatkalla Kainuusta, jossa olimme juuri saaneet viett\u00e4\u00e4 ylisukupolvisen yhdess\u00e4olon p\u00e4ivi\u00e4. Sen tunnelmista syntyi blogikirjoitukseni Sukupuun suoja<\/em>. Rakkaamme olivat yh\u00e4 l\u00e4sn\u00e4, el\u00e4v\u00e4t ja tuonilmaiset, avarassa el\u00e4myksess\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n

Nyt kun katson valokuvaani, tallennustani yksin koetusta aamuhetkest\u00e4 5.9.2008 Ukko-Kolin laella, koen uudelleen silloisen haltioitumiseni hetken, nyt laajemmalla ymm\u00e4rryksell\u00e4: n\u00e4en valosillan kantavan kauas it\u00e4\u00e4n, esivanhempien kutsuna. Se vie isoisois\u00e4ni Kontiovaaran kotikivien kautta rajantakaisiin maisemiin, aina \u00c4\u00e4nisen rannalle asti, \u00e4itini syntysijoille ja viel\u00e4 kauemmas. Utukansa saapui silloin Pielisen yli ja kietoi minut alkusarastuksen tanssiin. Se oli kutsu, kaste ja ylisukupolvinen siunaus: kutsu, johon vasta nyt olen kyps\u00e4 vastaamaan. <\/p>\n\n\n\n

Kolin retkemme j\u00e4lkeen sisareni arkistosta l\u00f6ytyi ehk\u00e4 kaunein Kolin geologisen el\u00e4m\u00e4kerran kuvaus: tiedetoimittaja Petri Riikosen TIEDE-lehteen 3\/2017 kirjoittama paleomaantieteen artikkeli, otsikolla  \u2019Eurooppa rakentui Suomen ymp\u00e4rille \u2013 Mannerten tanssi, joka kokosi Euroopan alkoi It\u00e4- ja Pohjois-Suomesta<\/em>.\u2019 Entisen\u00e4 tanssijana Riikonen on saanut suuret paleogeologiset aikakaudet runollisesti ja eloisasti liikkeeseen. H\u00e4n kirjoittaa:<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Nyt tied\u00e4mme, ett\u00e4 Pielist\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 ja Lappiin ulottuva It\u00e4- ja Pohjois-Suomen kalliopohja muodostui valtaosin 2800\u20132700 miljoonaa vuotta sitten. Se kuuluu Euroopan vanhimpiin. Sen valmistuessa nykyisell\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n suunnalla ei sijainnut Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 vaan ilmeisesti Pohjois-Amerikan muinaisydin. Vastakkaisessa suunnassa ei viel\u00e4 n\u00e4kynyt L\u00e4nsi- tai Etel\u00e4-Suomea, ei Ruotsia eik\u00e4 Viroa. Siell\u00e4 lainehti muinainen valtameri. Itse asiassa muusta Euroopasta ei ollut viel\u00e4 tietoakaan, kun t\u00e4m\u00e4 Suomen muinaisin osa alkoi tanssia mannerten tanssia. Se oli jo ikivanha, kun muut osat alkoivat kerty\u00e4 sen ymp\u00e4rille. <\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Kiehtovalla tavalla Petri Riikonen kuvailee Euroopan synty\u00e4 seitsem\u00e4n muinaismantereen kautta, geologisten tanssikumppaneiden koreografiana. Tanssin py\u00f6rteiss\u00e4 syntyiv\u00e4t my\u00f6s kalliomuodostelmat, joita olemme tottuneet Kolin huipuiksi kutsumaan. Valkeat vaarat syntyiv\u00e4t muinaismeren hiekasta, mannerten hehkuvassa syleilyss\u00e4 kvartsiitiksi kiteytyen. Niiden kantamana on kohonnut korkeuksiin kilometreitt\u00e4in maata: l\u00e4hes Alppien korkuinen poimuvuoristo, joiden pehme\u00e4 aines on rapautunut pois j\u00e4\u00e4tik\u00f6iden ja luonnonvoimien kulutuksessa. Vain paljaaksi, sile\u00e4ksi hioutunut ydin on j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4ljelle. <\/p>\n\n\n\n

Kolin vaaramaisemasta on tarinoitu paljon – ja silti liian v\u00e4h\u00e4n. Tulkintojen kertyess\u00e4 v\u00e4l\u00e4htelee esiin ihmisen kerrottu aika, kulttuurikausien ja maailmankuvien alati vaihtuva kaleidoskooppi. Historiallinen Koli on ollut monien eri tahojen omimisen kohteena, pyhitettyn\u00e4 ja suojeltuna, mutta my\u00f6s taistelutantereena ja riitamaana. On aika kohdata ohittamatta narratiivisten sedimenttien tiheys  ja avata monien palasten kieppuva kaleidoskooppi eheytt\u00e4v\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4misen piiriksi. Voisimmeko l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tien meit\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4\u00e4n syv\u00e4\u00e4n aikaan ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikkamme maapallon elonkeh\u00e4n suuressa kokonaisuudessa: n\u00e4hd\u00e4 lyhyen ihmisajan katoavaisuudessa sen planetaarinen vastuu.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoitin kuukausi sitten, elokuun viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, blogikirjoituksessani Pisaroiva soitin:<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Viilenevien vetten yli kulkee kristallivuoren kutsu: lep\u00e4\u00e4 minussa, ota syd\u00e4meni sees ja sysi. Korskea huippuisuus, ter\u00e4v\u00e4 taivasta viilt\u00e4v\u00e4 harja on kulunut pois. Olen sile\u00e4, paljas ja valkea ikimaammosi. Olen kulunut ytimeeni asti. Min\u00e4 n\u00e4yn sinun hauraan verkkosi silmist\u00e4, ja j\u00e4\u00e4n katseesi aamuun, aamustani ennen ihmisi\u00e4.<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Ikivanhan vuoren puhuteltavana ja suuren rummun soidessa \u00e4\u00e4neti, pyh\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ututanssin kuiskaama n\u00e4ky kirkastui. Saman geologisen hioutumisen k\u00e4y l\u00e4pi sielumme olemus: kaikkien tarinakerrostumien alla on viel\u00e4 syvempi yhteinen maaper\u00e4, joka on ihmisen pienen ajan, ahneen omistamisen ja riidan tuolla puolen. Se mik\u00e4 pelkistyy n\u00e4kyviin suurten aikakausien liikahduksissa, polttavassa paineessa, on lopulta paljasta, puhtaana hohtavaa kvartsiittia. Se voisi olla uutta ihmisyytt\u00e4 ja kaikkea elonkiertoa yhdist\u00e4v\u00e4 rauhan maaper\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Istun j\u00e4lleen kivell\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Palaan alkumaiseman valoon.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Syv\u00e4 mennyt ja syv\u00e4 tuleva kohtaavat.<\/p>\n\n\n\n

Syliss\u00e4ni siemeni\u00e4 kaukaa, merien takaa,<\/p>\n\n\n\n

suojellen pyh\u00e4\u00e4 perint\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4kym\u00e4 on j\u00e4lleen n\u00e4ky.<\/p>\n\n\n\n

Maisema avautuu, kosketuksiin. <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Hiljaa. Hitaasti.<\/p>\n\n\n\n

Juurrun, yh\u00e4 syvemm\u00e4lle <\/p>\n\n\n\n

sieluni, sukuni ja maanosani <\/p>\n\n\n\n

muinaissyd\u00e4meen.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Maisema viipyili alkavan p\u00e4iv\u00e4n h\u00e4myss\u00e4, v\u00e4ri v\u00e4rilt\u00e4 kirkastuen. Usva nousi Kolin kylki\u00e4 pitkin. \u00c4kki\u00e4 aamutulet sammuivat. Nopea sumu peitti auringon ja tunnelma vaihtui silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4: tuli tummankirkas h\u00e4m\u00e4r\u00e4 ja kuuaurinko paistoi. Usvivan taivaankannen alta, valol\u00e4hteen n\u00e4kym\u00e4tt\u00e4, ulapalle syntyi v\u00e4lkehtiv\u00e4, ihmeellinen auringonsilta. Maiseman v\u00e4ritys oli alkuvoimainen: hopeanvalkeaa, sysimustaa, oudon s\u00e4dehtiv\u00e4\u00e4 helmi\u00e4iskultaa. Saaret ja puut olivat seisahtaneet jylh\u00e4\u00e4n, yksinkertaiseen kirkkauteen. […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":995,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"off","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","footnotes":""},"categories":[15],"tags":[28,44,43,29,42,41],"class_list":["post-998","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kawoq","tag-aikakudelmointia","tag-koli","tag-kolin-muinaissydan","tag-nordic-hummingbird","tag-outi-leiskuma","tag-pohjolan-kolibri"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/998","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=998"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/998\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1521,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/998\/revisions\/1521"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/995"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=998"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=998"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=998"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}