Ennen kuin astun Villipolulle, pys\u00e4hdyn kuuntelemaan.<\/p>\n\n\n\n
On olemassa hiljainen paikka, jossa mik\u00e4\u00e4n ei ole viel\u00e4 saanut muotoaan.
Tyhj\u00e4 kori. Tyhj\u00e4 sivu. Hengitys juuri ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 askelta.<\/p>\n\n\n\n
Jo vuosia minulla on ollut sille nimi:<\/p>\n\n\n\n
Monimaailmainen l\u00e4sn\u00e4olo<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Se ei ole k\u00e4site, jonka voisin selitt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n kes\u00e4n aikana vain yksi lempe\u00e4 kuiskaus:<\/p>\n\n\n\n Anna Villipolun kutoa korisi\u2026<\/em><\/p>\n\n\n\n En kysy, mit\u00e4 minun pit\u00e4isi kirjoittaa.<\/p>\n\n\n\n Avaan oven ja l\u00e4hden vaeltamaan.<\/p>\n\n\n\n Kun katson taaksep\u00e4in menneeseen kasvukauteen, sen kaaren alku ei l\u00f6ydy yhdest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tai kalenterin ruudusta. Se l\u00f6ytyy kev\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isest\u00e4 vihre\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Koivun silmusta, joka raottui ja aukesi l\u00e4pikuultavaksi perhoseksi. Nokkosen versosta, joka nousi tummasta maasta t\u00e4ynn\u00e4 v\u00e4kev\u00e4\u00e4 voimaa. Pihlajan hopeanharmaasta nupusta, kuusenkerk\u00e4n hele\u00e4st\u00e4 pehmeydest\u00e4 ja maitohorsmasta, joka tiesi jo noustessaan tavoittelevansa loppukes\u00e4n korkeaa valoa ja purppuranpunaista kukintaansa.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4m\u00e4 viisaat kanssamatkaajat eiv\u00e4t saapuneet kaikki kerralla. Jokaisella oli oma hetkens\u00e4, oma tapansa tulla n\u00e4kyv\u00e4ksi. Kuljin niiden kasvun rinnalla kuunnellen, kysyen, hitaasti askeltaen, odottaen jokaista villivihre\u00e4n el\u00e4v\u00e4\u00e4, ihmeellist\u00e4 lahjaa. Vaelsin suhteessa, kasvinkumppaneiden kudelmassa. Vain hetken luulin olevani se, joka ker\u00e4\u00e4. V\u00e4hitellen ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 kaiken aikaa Villipolku punoi koria ymp\u00e4rilleni, toi tarinoita, kuiskasi kertomuksia, saneli sivupolkuja ja joskus heitti ylleni lempe\u00e4n mets\u00e4npeiton. Niin alkoivat synty\u00e4 Villipolun tarinat<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Villipolku ei ole karttaan piirretty reitti. Sill\u00e4 ei ole opasteita eik\u00e4 valmiiksi raivattua p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Se syntyy kuuntelemalla sit\u00e4, mik\u00e4 kutsuu ottamaan seuraavan askeleen \u2013 ja joskus sit\u00e4, mik\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n pitk\u00e4ksi toviksi paikalleen. Se saattaa kadota heinikkoon, kiert\u00e4\u00e4 kauas tutuilta paikoilta tai johdattaa tihe\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n, jossa eteneminen on hidasta ja vaivalloista. Kaikkea siit\u00e4 ei voi paljastaa. Jos sen selitt\u00e4\u00e4 kokonaan, se lakkaa olemasta villi.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s luova ty\u00f6 tarvitsee t\u00e4llaisen polun. Kirjasta n\u00e4emme lopulta vain kannet ja niiden v\u00e4liin painetut sivut, j\u00e4\u00e4vuoren huipun. N\u00e4kyviin eiv\u00e4t tule kaikki ne syvyydet, joissa kirja on kirjoittanut kirjoittajaansa: harhapolut, hiljaiset havainnot, keskener\u00e4iset kudelmat, purkaantuneet virkkeet, ep\u00e4varmuus ja pitk\u00e4t katveet, joissa mik\u00e4\u00e4n ei viel\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 tapahtuvan.<\/p>\n\n\n\n Kev\u00e4\u00e4n ja kes\u00e4n aikana olen kulkenut juuri t\u00e4llaista polkua. Olen antanut kysymysten kirkastua, kiirehtim\u00e4tt\u00e4 vastauksiin. <\/p>\n\n\n\n Vastaukset eiv\u00e4t l\u00f6ytyneet yhdell\u00e4 kertaa. Villipolku toi ne koriin v\u00e4hitellen: yhden sanan t\u00e4\u00e4lt\u00e4, toisen kiven alta, v\u00e4l\u00e4ht\u00e4v\u00e4n kuvan tuolta, korven korpin siipisulista. Niin paljon tallentui, huomaamatonta: vanamon tuoksu, j\u00e4rven utu, kuikan sukellus, lapsuusmuiston h\u00e4ive ja uuden oivalluksen huimaus. Jotkin l\u00f6yd\u00f6t Villipolku pyysi j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n syviin k\u00e4tk\u00f6ihins\u00e4, koskematta.<\/p>\n\n\n\n Kaikkea kohdattua ei ole tarkoitettu poimittavaksi,<\/p>\n\n\n\n eik\u00e4 kaikkea poimittua ole tarkoitettu n\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Kes\u00e4pes\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n linnunpes\u00e4n. Se on jo tyhjentynyt. Katson sit\u00e4 tarkasti: sen lujaa savea, pehmeit\u00e4 h\u00f6yheni\u00e4, sammalta, kaarelle taivutettuja korsia \u2013 kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 on kaartunut suojaksi, maiseman antamaa, linnun ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4 ja muotoilemaa.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4yt\u00e4n sen, kuin maljan, pes\u00e4p\u00e4ivien kukilla. Kori ja pes\u00e4 ovat l\u00e4heist\u00e4 sukua. Kumpikaan ei ole olemassa itse\u00e4\u00e4n varten. Ne on punottu kantamaan el\u00e4m\u00e4\u00e4. Ihmiset ovat kautta aikojen punoneet koreja siit\u00e4, mit\u00e4 oma maisema on antanut: pajusta, tuohesta, juurista, heinist\u00e4, kaisloista, m\u00e4nnynneulasista. <\/p>\n\n\n\n Kori syntyy keruusta, tilkun tajusta. Se kuljettaa maiseman lahjoja kohti, kutsuen vaeltamaan. <\/p>\n\n\n\n Mutta pes\u00e4\u00e4n voi pys\u00e4hty\u00e4, tuntemaan kuorensa, pienen tilan, syd\u00e4men sykkeen, siipien alut ja vahvistumisen. Kes\u00e4n syd\u00e4mess\u00e4, kaiken keruun keskell\u00e4 on ollut pes\u00e4, jossa olen saanut synty\u00e4 hitaasti uudeksi. <\/p>\n\n\n\n Villipolku on ollut k\u00e4til\u00f6ni.<\/p>\n\n\n\n Se ei ole kiirehtinyt syntym\u00e4\u00e4 eik\u00e4 sallinut minun vet\u00e4\u00e4 keskener\u00e4ist\u00e4 liian varhain valoon. Sen villiys on ollut my\u00f6s suojelevaa ehdottomuutta. Se on vienyt sivuun n\u00e4kyv\u00e4lt\u00e4 tielt\u00e4, sulkenut hetkeksi yhteyksi\u00e4 ulkomaailmaan ja pyyt\u00e4nyt kuuntelemaan tarkemmin. Sen suojaama katve on ollut lempe\u00e4sti hengitt\u00e4v\u00e4n pes\u00e4n h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4: paikka, jossa uudet ilmaisun muodot ovat voineet kehkeyty\u00e4 rauhassa.<\/p>\n\n\n\n Pes\u00e4 antoi kirjoittamiselle voimaa avautua yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti. Kuulostelin. Luonnostelin. Annoin sanojen ja tarinoiden tulla luokseni omalla tavallaan, omalla ajallaan \u2013 niin kuin mets\u00e4n olennot, ilmestym\u00e4ll\u00e4. En mets\u00e4st\u00e4nyt niit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Nyt Villipolun tarinat<\/em> saavat yh\u00e4 kypsy\u00e4 k\u00e4mmenell\u00e4, korissa, pes\u00e4ss\u00e4\u00e4n \u2013 kunnes aika on.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Suomen luonnon p\u00e4iv\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n 29.8.2026 on Suomen luonnon p\u00e4iv\u00e4, ja siksi t\u00e4m\u00e4 essee, Villipolun keruukori, on kiitollisuuden osoitus t\u00e4t\u00e4 nimenomaista maata, mets\u00e4\u00e4 ja vett\u00e4 kohtaan \u2013 kaikkea sit\u00e4 el\u00e4v\u00e4\u00e4 luontoyhteis\u00f6\u00e4 kohtaan, jonka keskell\u00e4 ja kohtaamisissa olen saanut olla huokoinen ja rajoistani luopuva, jonkin suuremman ja viisaamman kudelman kantamana, ihmetyksen ja ilon oppilaana. <\/p>\n\n\n\n Maa on kannatellut my\u00f6s silloin, kun en ole tiennyt, mihin olen menossa. Mets\u00e4 on antanut uuden mielen ja monta kielt\u00e4, mutta viel\u00e4 enemm\u00e4n se on opettanut ty\u00f6skentelemisen tapaa: kasvaminen tapahtuu monessa kerroksessa, enimm\u00e4kseen katseelta piilossa. Juuret kutovat, vaikka emme n\u00e4e tai kuule niit\u00e4. Mets\u00e4npolku kutsuu, mutta ei esit\u00e4 valmista karttaa siit\u00e4, mihin se on kulkijaa viem\u00e4ss\u00e4. Eksyminen kuuluu ei-tiet\u00e4miseen, valmiuteen kulkea rajalla ja pitkin reunaa, tuntematonta kohti.<\/p>\n\n\n\n Siksi t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kiitos ei kohdistu vain kes\u00e4n n\u00e4kyviin lahjoihin. Kiit\u00e4n my\u00f6s keskener\u00e4ist\u00e4, viipyilev\u00e4\u00e4 ja sit\u00e4, mik\u00e4 j\u00e4i julkaisematta. Kiit\u00e4n mutkia, joissa alkuper\u00e4inen suunnitelma muuttui. Kiit\u00e4n katvetta, joka suojeli haurasta, ja maata, joka otti vastaan kaiken sen, mink\u00e4 oli pudottava k\u00e4sist\u00e4, muututtava mullaksi, hajottava lahoksi ja annettava entinen muotonsa ravinnoksi uusille kierroille.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Muinaistulien piiri<\/strong><\/p>\n\n\n\n Elokuun viimeinen lauantai on juhla, jota kutsutaan Suomessa monilla nimill\u00e4: Muinaistulien y\u00f6, Elotulien ilta, venetsialaiset, m\u00f6kkikauden p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4iset.<\/p>\n\n\n\n Muinaistulet ovat minulle l\u00e4heisin tapa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kes\u00e4lle hyv\u00e4stit. Olen kasvanut Turun saariston l\u00e4heisyydess\u00e4, It\u00e4meren tuulien tuoksussa, ja el\u00e4nyt my\u00f6hemmin Bornholmin saarella. Rantojen tulet puhuttelevat minussa siksi sek\u00e4 syv\u00e4\u00e4 muistia ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 hetke\u00e4, kutsuen It\u00e4meren tulipiiriin t\u00e4\u00e4lt\u00e4 kaukaa, keskisen Suomen syd\u00e4mest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Muinaistulet syttyv\u00e4t rannoille t\u00e4n\u00e4\u00e4n kello 21.30 Suomen aikaa, yhdist\u00e4en It\u00e4meren rannikot soihduin, kokoin, lyhdyin ja nuotioin yhdeksi valopiiriksi. Ne n\u00e4kyv\u00e4t veden yli toisille rannoille ja liitt\u00e4v\u00e4t erilliset paikat hetkeksi samaan piiriin. T\u00e4n\u00e4 vuonna en kuitenkaan sytyt\u00e4 tultani veden \u00e4\u00e4relle, vaikka ymp\u00e4r\u00f6ivien j\u00e4rvien rannoilla laiturien lyhdyt ja yhteiset tulet ovat jo syttyneet.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hden kantamaan kiitoskoria tummuvaan iltaan, pime\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n. Kori, jossa kannan lahjani mets\u00e4lle, tyhjenee ja j\u00e4\u00e4 kivelle. T\u00e4sm\u00e4lleen kello 21.30 sytyt\u00e4n sen syd\u00e4meen kynttil\u00e4n, kiitoksena siit\u00e4, ett\u00e4 se on kantanut minua ja mets\u00e4n antimia monen kuunkierron ajan. Sen l\u00e4mmin loisto valaisee suuren siirtolohkareen kylke\u00e4 ja pient\u00e4 pihlajaa.<\/p>\n\n\n\n Tuleni tuikuttaa mets\u00e4n hiljaisuudesta. Tunnen, ett\u00e4 sen pieni liekki on osa monien Elontulien loimua, l\u00e4hett\u00e4en samaa viesti\u00e4: kiitos, kes\u00e4. Tervetuloa, syys.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 pieni mets\u00e4hartaus on tapani muistaa Muinaistulia ja kuunnella sen syv\u00e4aikaista yhteenkuuluvuutta, joka soi ja liekehtii t\u00e4n\u00e4 iltana, savun teit\u00e4 t\u00e4htiin asti.<\/p>\n\n\n\n Kiit\u00e4n Villipolkua, joka johdatti, kutoi, suojeli ja tiesi, milloin oli aika pysy\u00e4 piilossa. Kiit\u00e4n maata, joka kantoi jokaisen askeleen, ja kes\u00e4\u00e4, joka antoi kasvulle aikaa muuttaa muotoaan – avautua, versoa, kukkia, kantaa marjaa ja siement\u00e4 \u2013 koko pitk\u00e4n, anteliaan kaaren ajan. <\/p>\n\n\n\n Ja keruukorini lempe\u00e4ss\u00e4 loisteessa ymm\u00e4rsin: Villipolku on ollut aina kanssani, ensimm\u00e4isist\u00e4 askeleistani alkaen. Villipolun kutsu vei minut maailmalle. Villipolun kutsu toi minut takaisin kotiin, Pohjant\u00e4hden alle. Siihen voin aina luottaa, niin kuin virtaavaisuuteen, niin kuin Monimaailmaiseen l\u00e4sn\u00e4oloon. Kun suojelen Villipolkua, se suojelee minua.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Avoin kierre<\/strong><\/p>\n\n\n\n Tulen kotiin, lasken keruukorini ovenpieleen odottamaan. Alan kirjoittaa t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen viimeisi\u00e4 rivej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kun suljen silm\u00e4ni, n\u00e4en kes\u00e4iset kulkuni el\u00e4v\u00e4sti sis\u00e4isen kasvun kierrekorina. Sen keskuksessa on vastasyntyneen vihre\u00e4n valo. Sen j\u00e4lkeen tulivat hehke\u00e4n kes\u00e4n moniv\u00e4risin\u00e4 kukkivat kaarteet. T\u00e4n\u00e4\u00e4n olen lis\u00e4nnyt koivun lehtikultaa, viimeiseksi v\u00e4riksi. Avautuvalla spiraalilla olen kulkenut maisemaa laajenevin kehin, korini t\u00e4yttyess\u00e4 yh\u00e4 runsaammaksi, yh\u00e4 painavammaksi. Kasvun matka on tullut osaksi minua, raviten ja uudistaen kaikkia olemukseni puolia: n\u00e4kyvi\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Nyt olen punomassa viimeist\u00e4 kierrett\u00e4. En viimeistele sit\u00e4 tiukaksi reunaksi, vaan annan sen aueta monisuuntaiseksi, s\u00e4teilev\u00e4ksi kehr\u00e4ksi: heinien r\u00f6yhyt, vehn\u00e4n t\u00e4hk\u00e4t, maitohorsman haituvat ja nokkosen siemenlatvat saavat kaikki j\u00e4\u00e4d\u00e4 n\u00e4kyviin, muistuttamaan avautumisesta maailmaa kohti. Jokainen s\u00e4de on tienviitta tulevaan, t\u00e4ynn\u00e4 siemeni\u00e4, valmiina l\u00e4ht\u00f6\u00f6n ja lentoon, l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n uuden kasvusijan.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Olkoon siis t\u00e4m\u00e4n korini reuna anteliaasti auki,<\/p>\n\n\n\n villikehr\u00e4n\u00e4, omana kasvun aurinkonaan,<\/p>\n\n\n\n osoittaen s\u00e4teill\u00e4\u00e4n monia maailmoja kohti.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n J\u00e4\u00e4hyv\u00e4iset kes\u00e4lle ja er\u00e4\u00e4lle aikakaudelle. Tuuli tyyntyy.<\/p>\n\n\n\n Kun kirjoitan n\u00e4it\u00e4 viimeisi\u00e4 lauseita, taivaalle kohoaa kuu:<\/p>\n\n\n\n hunajainen, py\u00f6re\u00e4, l\u00e4hes t\u00e4ysi.<\/p>\n\n\n\n *<\/p>\n\n\n\n Aamulla maailma on muuttunut. Viime y\u00f6n pehme\u00e4, kostea l\u00e4mp\u00f6 on poissa. Aamu valkenee koleana, l\u00e4hes hyyt\u00e4v\u00e4n kylm\u00e4n\u00e4. Taivas on t\u00e4ysin pilvess\u00e4, ja pian alkaa sataa. Tuntuu kuin kes\u00e4 olisi todella j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isens\u00e4 ja saanut vapautuksen y\u00f6n tulien my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Sade viimeistelee ja puhdistaa. Jossakin se lankeaa y\u00f6n hiilloksille.<\/p>\n\n\n\n Kun katson koriani, muistan aina sen eilisen l\u00e4mpim\u00e4n kajon tulilyhtyn\u00e4. Y\u00f6n liekki on sammunut, mutta tuohen l\u00e4pi hohtanut valo on j\u00e4\u00e4nyt siihen. Vaikka aurinko ei t\u00e4n\u00e4 aamuna n\u00e4ytt\u00e4ydy, se el\u00e4\u00e4 korissa yh\u00e4. Kaikki, mit\u00e4 kori on kasvukauden aikana kantanut, on syntynyt auringon valosta ja voimasta, yhteisess\u00e4 tanssissa hedelm\u00e4llisen maan kanssa.<\/p>\n\n\n\n Otan korin syliini kuin hedelm\u00e4llisen maan astian.<\/p>\n\n\n\n Kiit\u00e4n aurinkoa. Kiit\u00e4n maata. Kiit\u00e4n keruun antimia.<\/p>\n\n\n\n Nyt Villipolun keruukori on valmis.<\/p>\n\n\n\n –<\/p>\n\n\n\n Kirjoitettu Suomen luonnon p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 29.8.2026, joka oli Julajuj (11) KAWOQ Cholq\u2019ij-kalenterissa. Viimeistelty ja julkaistu 30.8.2026, Kablajuj (12) AJPU p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/em> Molemmat p\u00e4iv\u00e4t kuuluvat Jun (1) TOJ Tresanaan, jonka viimeinen p\u00e4iv\u00e4 on Oxlajuj (13) IMOX. <\/em><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4n\u00e4\u00e4n, elokuun viimeisen\u00e4 lauantaina, lasken keruukorini hetkeksi lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n voidakseni katsoa sen kanssa kuljettua matkaa ja huokaista: t\u00e4ss\u00e4 se nyt on, yksi kokonainen kasvukausi. Pys\u00e4hdyn kiitollisena pohtimaan sit\u00e4, mik\u00e4 monen kuukauden ajan on noussut maasta, tullut vastaani polulla, kulkenut k\u00e4sieni kautta ja muuttunut moneksi: ruuaksi, rohdoksi, tulevan talven ravinnoksi. Korin koko t\u00e4yteytt\u00e4, kaikkea sen keruuta, on […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":1769,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"off","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","footnotes":""},"categories":[16],"tags":[67,28,78,29,42,69,41],"class_list":["post-1784","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-ajpu","tag-aikainkudelmointia","tag-aikakudelmointia","tag-cholqij-kalenteri","tag-nordic-hummingbird","tag-outi-leiskuma","tag-paivanpitaja","tag-pohjolan-kolibri"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1784","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1784"}],"version-history":[{"count":9,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1784\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1799,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1784\/revisions\/1799"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1769"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1784"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1784"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1784"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
Se on l\u00e4hde, jonka \u00e4\u00e4relle palaan yh\u00e4 uudelleen.<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2026\/08\/Linnunpesa-kukkien-kera-\u00a9-Outi-Leiskuma.jpeg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2026\/08\/Villipolun-keruukori-\u00a9-Outi-Leiskuma--768x1024.jpeg\")
<\/figure>\n\n\n\n