Ennen kuin astun Villipolulle, pys\u00e4hdyn kuuntelemaan.<\/p>\n\n\n\n
On olemassa hiljainen paikka, jossa mik\u00e4\u00e4n ei ole viel\u00e4 saanut muotoaan.
Tyhj\u00e4 kori. Tyhj\u00e4 sivu. Hengitys juuri ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 askelta.<\/p>\n\n\n\n
Jo vuosia minulla on ollut sille nimi:<\/p>\n\n\n\n
Monimaailmainen l\u00e4sn\u00e4olo<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Se on l\u00e4hde, jonka \u00e4\u00e4relle palaan yh\u00e4 uudelleen.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4n kes\u00e4n aikana vain yksi lempe\u00e4 kuiskaus:<\/p>\n\n\n\n Anna Villipolun kutoa korisi\u2026<\/em><\/p>\n\n\n\n Avaan oven ja l\u00e4hden vaeltamaan.<\/p>\n\n\n\n *<\/p>\n\n\n\n Kun katson taaksep\u00e4in menneeseen kasvukauteen, sen kaaren alku ei l\u00f6ydy yhdest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tai kalenterin ruudusta. Se l\u00f6ytyy kev\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isest\u00e4 vihre\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Koivun silmusta, joka raottui ja aukesi l\u00e4pikuultavaksi perhoseksi. Nokkosen versosta, joka nousi talven luurankolehtien keskelt\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 v\u00e4kev\u00e4\u00e4 voimaa. Pihlajan hopeannukkaisesta lehtisilmusta, kuusenkerk\u00e4n hele\u00e4st\u00e4 pihkapehmeydest\u00e4 ja maitohorsmasta, joka p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 kohotti huiskelovarttaan yh\u00e4 korkeammalle valoon.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4m\u00e4 viisaat kanssamatkaajat eiv\u00e4t saapuneet kaikki kerralla. Jokaisella oli oma hetkens\u00e4, oma tapansa tulla n\u00e4kyv\u00e4ksi. Kuljin niiden kasvun rinnalla kuunnellen, kysyen, hitaasti askeltaen. Vain pienen hetken luulin olevani se, joka ker\u00e4\u00e4. Pian ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 kaiken aikaa Villipolku punoi omaa koriaan ymp\u00e4rilleni, kietoi kohtaamisiin ja avasi sivupolkujaan. <\/p>\n\n\n\n Kun herkistyin kuuntelemaan, kertojia oli kaikkialla. Ne kertoivat kasvullaan, liikeill\u00e4\u00e4n ja j\u00e4ljill\u00e4\u00e4n, tuoksuillaan, \u00e4\u00e4nill\u00e4\u00e4n ja hajoavilla muodoillaan. Kirjoitettu kieleni hapuili niiden \u00e4\u00e4rell\u00e4. Kaikkea en osannut lukea: jokin j\u00e4i aina sanojen ulottumattomiin, jokin muutti jatkuvasti lauseideni kulkua. Niin alkoivat synty\u00e4 Villipolun tarinat<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Villipolku on arvaamaton. Se syntyy kuuntelemalla sit\u00e4, mik\u00e4 kutsuu ottamaan seuraavan askeleen \u2013 ja joskus sit\u00e4, mik\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4 pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n pitk\u00e4ksi toviksi paikalleen. Se saattaa kadota heinikkoon, kiert\u00e4\u00e4 kauas tutuilta paikoilta tai johdattaa tihe\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n, jossa eteneminen on hidasta ja vaivalloista. Mik\u00e4 tapahtuu mets\u00e4ss\u00e4, pyh\u00e4n\u00e4 kohtaamisena, j\u00e4\u00e4 mets\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s luova ty\u00f6 tarvitsee t\u00e4llaisen polun. Kirjasta n\u00e4emme lopulta vain kannet ja niiden v\u00e4liin painetut sivut, j\u00e4\u00e4vuoren huipun. N\u00e4kyviin eiv\u00e4t tule kaikki ne syvyydet, joissa kirja on kirjoittanut kirjoittajaansa: harhapolut, hiljaiset havainnot, keskener\u00e4iset kudelmat, purkaantuneet virkkeet, ep\u00e4varmuus ja pitk\u00e4t katveet, joissa mik\u00e4\u00e4n ei viel\u00e4 n\u00e4yt\u00e4 tapahtuvan.<\/p>\n\n\n\n Kev\u00e4\u00e4n ja kes\u00e4n aikana olen kulkenut juuri t\u00e4llaista polkua. <\/p>\n\n\n\n Villipolku toi uusia kirjoittamisen aineksia koriin v\u00e4hitellen: yhden sanan t\u00e4\u00e4lt\u00e4, toisen kiven alta, v\u00e4l\u00e4ht\u00e4v\u00e4n kuvan tuolta, korven korpin siipisulista. Niin paljon tallentui, l\u00e4hes huomaamatonta: vanamon tuoksu kes\u00e4y\u00f6ss\u00e4, j\u00e4rven utuinen aamu, lapsuusmuiston h\u00e4ive ja uuden oivalluksen huimaus. Jotkin l\u00f6yd\u00f6t Villipolku pyysi j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n syviin k\u00e4tk\u00f6ihins\u00e4, koskematta.<\/p>\n\n\n\n Kaikkea kohdattua ei ole tarkoitettu poimittavaksi,<\/p>\n\n\n\n eik\u00e4 kaikkea poimittua ole tarkoitettu n\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Kes\u00e4pes\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n linnunpes\u00e4n. Se on jo tyhjentynyt. Katson kaikkea sit\u00e4, mik\u00e4 on kaartunut suojaksi, maiseman antamaa, linnun ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4 ja muotoilemaa: lujaa savea, pehmeit\u00e4 h\u00f6yheni\u00e4, sammalta, kaarelle taivutettuja korsia.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4yt\u00e4n sen korkeimman valon hetkell\u00e4 pes\u00e4p\u00e4ivien kukilla. Kori ja pes\u00e4 ovat l\u00e4heist\u00e4 sukua. Kumpikin on punottu kantamaan el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kautta aikojen ihmiset ovat punoneet koreja siit\u00e4, mit\u00e4 oma maisema on antanut: pajusta, tuohesta, juurista, heinist\u00e4, kaisloista, m\u00e4nnynneulasista.<\/p>\n\n\n\n Kori syntyy keruusta, tilkun tajusta: oman maiseman lahjoista ja niit\u00e4 kantamaan. Kori kutsuu vaeltamaan.<\/p>\n\n\n\n Mutta pes\u00e4\u00e4n, puun lehvien k\u00e4tkem\u00e4\u00e4n, voi pys\u00e4hty\u00e4, tuntemaan kuorensa, pienen tilan, syd\u00e4men sykkeen, siipien avuttomat alut ja niiden vahvistumisen.<\/p>\n\n\n\n Villipolku on ollut k\u00e4rsiv\u00e4llinen k\u00e4til\u00f6ni.<\/p>\n\n\n\n Se ei ole kiirehtinyt syntym\u00e4\u00e4 eik\u00e4 sallinut minun vet\u00e4\u00e4 keskener\u00e4ist\u00e4 liian varhain valoon. Se on vienyt sivuun n\u00e4kyv\u00e4lt\u00e4 tielt\u00e4, sulkenut hetkeksi yhteyksi\u00e4 ulkomaailmaan ja pyyt\u00e4nyt kuuntelemaan tarkemmin. <\/p>\n\n\n\n Kuulostelin. Luonnostelin. Annoin sanojen ja tarinoiden tulla luokseni omalla tavallaan, omalla ajallaan \u2013 niin kuin mets\u00e4n olennot, ilmestym\u00e4ll\u00e4. En mets\u00e4st\u00e4nyt heit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Nyt Villipolun tarinat<\/em> saavat yh\u00e4 kypsy\u00e4 pes\u00e4ss\u00e4\u00e4n \u2013 kunnes aika on.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Suomen luonnon p\u00e4iv\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n 29.8.2026 on Suomen luonnon p\u00e4iv\u00e4. Siksi t\u00e4m\u00e4 essee, Villipolun keruukori<\/em>, on kiitollisuuden osoitus t\u00e4t\u00e4 nimenomaista maata, mets\u00e4\u00e4 ja vett\u00e4 kohtaan \u2013 kaikkea sit\u00e4 el\u00e4v\u00e4\u00e4 luontoyhteis\u00f6\u00e4 kohtaan, jonka keskell\u00e4 ja kohtaamisissa olen saanut kulkea, olla huokoinen ja rajoistani luopuva, jonkin suuremman ja viisaamman kudelman kantamana, lumouksen ja Villipolun oppilaana.<\/p>\n\n\n\n Mutta matkaan on sekoittunut my\u00f6s syv\u00e4\u00e4 surua, mets\u00e4koneiden ruhjomia hakkuuaukeita, ilmaston muutoksen h\u00e4lytt\u00e4vi\u00e4 merkkej\u00e4, rikki raadeltua maisemaa, josta suoja on kadonnut. Huoli on seurannut askeleita ja upottanut kylm\u00e4n ter\u00e4ns\u00e4 kauneuden kokemukseen.<\/p>\n\n\n\n Mets\u00e4 on uudistanut mielen ja haastanut kielen, mutta ennen kaikkea se on opettanut hiljaa kulkemisen tapaa. Kasvu kehkeytyy oikukkaasti, vie moneen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4n suuntaan ja tuo arvoituksen l\u00e4helle ihoa. Askelten alla syv\u00e4t juuret kuiskivat, kutovat v\u00e4kevill\u00e4 s\u00e4ikeill\u00e4\u00e4n menneiden aikojen muistia. Ne kutsuvat kuuntelemaan alkukallion kumua.<\/p>\n\n\n\n Eksyminen kuuluu Villipolkuun. Se kysyy valmiutta kulkea rajalla ja pitkin pelon reunaa, oman tiedon murtumia kohti. Mets\u00e4npeitto voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kulkijan juuri, kun jotakin luuli tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Siksi t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kiitos ei kohdistu vain kes\u00e4n n\u00e4kyviin lahjoihin. Kiit\u00e4n my\u00f6s keskener\u00e4ist\u00e4, viipyilev\u00e4\u00e4 ja sit\u00e4, mik\u00e4 j\u00e4\u00e4 julkaisematta. Kiit\u00e4n mutkia, joissa alkuper\u00e4inen suunnitelma muuttui. Katvetta, joka suojeli haurasta, ja maata, joka otti vastaan kaiken sen, mink\u00e4 oli pudottava k\u00e4sist\u00e4, muututtava mullaksi, hajottava lahoksi ja annettava entinen muotonsa ravinnoksi uusille kierroille.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Muinaistulien piiri<\/strong><\/p>\n\n\n\n Elokuun viimeinen lauantai on juhla, jota kutsutaan Suomessa monilla nimill\u00e4: Muinaistulien y\u00f6, Elotulien ilta, venetsialaiset, m\u00f6kkikauden p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4iset.<\/p>\n\n\n\n Muinaistulet ovat minulle l\u00e4heisin tapa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kes\u00e4lle hyv\u00e4stit. Olen kasvanut Turun saariston l\u00e4heisyydess\u00e4, It\u00e4meren tuulien tuoksussa, ja el\u00e4nyt my\u00f6hemmin Bornholmin saarella. Rantojen tulet puhuttelevat minussa siksi sek\u00e4 syv\u00e4\u00e4 muistia ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 hetke\u00e4, kutsuen It\u00e4meren tulipiiriin t\u00e4\u00e4lt\u00e4 kaukaa, keskisen Suomen syd\u00e4mest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Muinaistulet syttyv\u00e4t rannoille t\u00e4n\u00e4\u00e4n kello 21.30 Suomen aikaa. Ne n\u00e4kyv\u00e4t veden yli toisille rannoille ja liitt\u00e4v\u00e4t erilliset paikat hetkeksi samaan piiriin. <\/p>\n\n\n\n L\u00e4hden kantamaan kiitoskoria tummuvaan iltaan, pime\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n. Kori, jossa kannan lahjani mets\u00e4lle, tyhjenee ja j\u00e4\u00e4 kivelle. T\u00e4sm\u00e4lleen kello 21.30 sytyt\u00e4n sen syd\u00e4meen kynttil\u00e4n. Sen l\u00e4mmin kajo valaisee suuren siirtolohkareen kylke\u00e4 ja pient\u00e4 pihlajaa.<\/p>\n\n\n\n Tuleni tuikuttaa mets\u00e4n hiljaisuudesta. Pienen hetken ajan se on osa suurempaa Elontulien loimua, l\u00e4hett\u00e4en samaa viesti\u00e4:<\/p>\n\n\n\n Kiitos, kes\u00e4. <\/em><\/p>\n\n\n\n Tervetuloa, syys.<\/em><\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 pieni mets\u00e4hartaus on tapani muistaa Muinaistulia ja kuunnella sit\u00e4 syv\u00e4aikaista yhteenkuuluvuutta, joka soi ja liekehtii t\u00e4n\u00e4 iltana, savun teit\u00e4 t\u00e4htiin asti.<\/p>\n\n\n\n Kiit\u00e4n Villipolkua, joka johdatti, kutoi, suojeli ja tiesi, milloin oli aika pysy\u00e4 piilossa. Kiit\u00e4n maata, joka kantoi jokaisen askeleen, ja kes\u00e4\u00e4, joka antoi kasvulle aikaa muuttaa muotoaan – avautua, versoa, kukkia, kantaa marjaa ja siement\u00e4 \u2013 koko pitk\u00e4n, anteliaan kaaren ajan. Kiit\u00e4n my\u00f6s sit\u00e4, joka j\u00e4i kesken, kuihtui ja hapertui ennen aikojaan. Sill\u00e4 kasvun kaari ei ollut vain antelias. Se oli my\u00f6s ankara: kivun, kuoleman ja vaaran kautta kulkeva.<\/p>\n\n\n\n Keruukorini lempe\u00e4ss\u00e4 loisteessa, y\u00f6mets\u00e4n hiljaisuudessa ymm\u00e4rsin: Villipolku on ollut aina kanssani, ensimm\u00e4isist\u00e4 askeleistani alkaen. Villipolun kutsu vei minut maailmalle. Villipolun kutsu toi minut takaisin kotiin, Pohjant\u00e4hden alle. Se on tapa kulkea maailmassa, joka on yht\u00e4 aikaa el\u00e4v\u00e4 ja haavoitettu.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Avoin kierre<\/strong><\/p>\n\n\n\n Tulen kotiin, lasken keruukorini ovenpieleen odottamaan syksyn keruuretki\u00e4. Alan kirjoittaa t\u00e4m\u00e4n kirjoituksen viimeisi\u00e4 rivej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kun suljen silm\u00e4ni, n\u00e4en kes\u00e4iset kulkuni kierrekorina. Se alkaa pienest\u00e4 avoimesta keskuksesta, joka hengitt\u00e4\u00e4. Sen ymp\u00e4rille kiertyy ensimm\u00e4iseksi vastasyntyneen vihre\u00e4n hento valo. Sen j\u00e4lkeen tulevat kes\u00e4n vehreys ja voima, hehke\u00e4n runsaina kukkivat kaarteet. T\u00e4n\u00e4\u00e4n olen lis\u00e4nnyt hiukan koivun lehtikultaa ja alkavan ruskan ruostetta. <\/p>\n\n\n\n Nyt olen punomassa viimeist\u00e4 kierrett\u00e4. En halua viimeistell\u00e4 sit\u00e4 tiukaksi ja siistiksi reunaksi, vaan annan sen aueta monisuuntaiseksi kehr\u00e4ksi: heinien r\u00f6yhyt, tummuneet kukinnot, maitohorsman haituvat ja nokkosen siemenlatvat saavat j\u00e4\u00e4d\u00e4 n\u00e4kyviin. Niiden kyps\u00e4 kes\u00e4 on valmiina l\u00e4ht\u00f6\u00f6n ja lentoon, matkaamaan uutta kasvusijaa kohti.<\/p>\n\n\n\n *<\/p>\n\n\n\n Kun kirjoitan n\u00e4it\u00e4 viimeisi\u00e4 lauseita, taivaalle kohoaa kuu:<\/p>\n\n\n\n hunajainen, py\u00f6re\u00e4, l\u00e4hes t\u00e4ysi.<\/p>\n\n\n\n *<\/p>\n\n\n\n Aamulla y\u00f6n pehme\u00e4, kostea l\u00e4mp\u00f6 on poissa. Aamu valkenee koleana, l\u00e4hes hyyt\u00e4v\u00e4n kylm\u00e4n\u00e4. Taivas on pilvess\u00e4, ja alkaa sataa. Tied\u00e4n, ett\u00e4 kylm\u00e4 rintama kulkee omia reittej\u00e4\u00e4n ja vuodenaika vaihtuu aalloittain. Silti juuri nyt tuntuu silt\u00e4, kuin kes\u00e4 olisi todella j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isens\u00e4 y\u00f6n tulien my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Pisarat rummuttavat kattoon, lankeavat lehdille ja jossakin ehk\u00e4 y\u00f6n hiilloksille.<\/p>\n\n\n\n Kun katson koriani, muistan sen eilisen l\u00e4mpim\u00e4n kajon tulilyhtyn\u00e4. Y\u00f6n liekki on sammunut, mutta on kuin tuohen l\u00e4pi valo yh\u00e4 viipyisi siin\u00e4. Vaikka aurinko ei t\u00e4n\u00e4 aamuna n\u00e4ytt\u00e4ydy, se el\u00e4\u00e4 korissa yh\u00e4. Kaikki, mit\u00e4 kori on kasvukauden aikana kantanut, on syntynyt auringon valosta, sateen ja veden virroista, suvisen maan voimasta.<\/p>\n\n\n\n Otan korin syliini.<\/p>\n\n\n\n Kiit\u00e4n aurinkoa. Kiit\u00e4n maata. Kiit\u00e4n keruun antimia.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n –<\/p>\n\n\n\n Kirjoitettu Suomen luonnon p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 29.8.2026, joka oli Julajuj (11) KAWOQ Cholq\u2019ij-kalenterissa. Viimeistelty ja julkaistu 30.8.2026, Kablajuj (12) AJPU p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/em> Molemmat p\u00e4iv\u00e4t kuuluvat Jun (1) TOJ Tresanaan, jonka viimeinen p\u00e4iv\u00e4 on Oxlajuj (13) IMOX. <\/em><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4n\u00e4\u00e4n, elokuun viimeisen\u00e4 lauantaina, lasken keruukorini hetkeksi lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ja huokaisen: t\u00e4ss\u00e4 se nyt on, yksi kokonainen kasvukausi. Pys\u00e4hdyn kiitollisena viipym\u00e4\u00e4n sen \u00e4\u00e4rell\u00e4, mik\u00e4 monen kuukauden ajan on noussut maasta, tullut vastaani polulla, kulkenut k\u00e4sieni kautta ja muuttunut moneksi: ruuaksi, rohdoksi, tulevan talven ravinnoksi. Vain osan sen sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 voi nostaa k\u00e4mmenelle n\u00e4kyv\u00e4n\u00e4 satona. Suurin osa omasta […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":1769,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"off","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","footnotes":""},"categories":[16],"tags":[67,28,78,29,42,69,41],"class_list":["post-1784","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-ajpu","tag-aikainkudelmointia","tag-aikakudelmointia","tag-cholqij-kalenteri","tag-nordic-hummingbird","tag-outi-leiskuma","tag-paivanpitaja","tag-pohjolan-kolibri"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1784","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1784"}],"version-history":[{"count":25,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1784\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1827,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1784\/revisions\/1827"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1769"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1784"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1784"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1784"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2026\/08\/Linnunpesa-kukkien-kera-\u00a9-Outi-Leiskuma.jpeg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/nordichummingbird.net\/fi\/wp-content\/uploads\/sites\/2\/2026\/08\/Villipolun-keruukori-\u00a9-Outi-Leiskuma--768x1024.jpeg\")
<\/figure>\n\n\n\n