Mikä Maya?
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on avata sitä laajaa merkityskenttää, johon sanalla ’maya’ voidaan viitata maantieteellisesti, ajallisesti, alueellisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti.
Kun vastaamme tulee sana ’maya’, voimme kysyä tarkennusta: mikä ajankohta tuhansien vuosien mayakulttuurin jatkumossa, mikä maantieteellinen sijainti laajemman maya-alueen kokonaisuudessa, mikä mayakieli suuremmassa sukupuussa ja mikä monista ajanlaskuista mayojen monikalenterijärjestelmässä.
Tämä on vain lyhyt ja yksinkertaistettu katsaus vaativaan ja monitahoiseen aiheeseen, josta kirjoitan tulevassa kirjassani syvemmin ja uusimman tutkimuksen viitekehyksessä. Näillä muutamilla kartoituksilla haluan luoda taustaa mayojen aikaviisaudelle, jonka perinteeseen paikantuu oma polkuni pohjoisena päivänpitäjänä.
Maya-kansojen historiallinen jatkumo
Viihteellisissä mayakulttuurin esityksissä keskitytään mayojen pyramidikaupunkien loistoaikaan ja pohditaan mayasivilisaation romahdusta. Näin kuitenkin tuetaan kolonisaation aiheuttamaa vaikenemista siitä historiallisesta jatkumosta, joka todistaa mayakansojen elinvoimasta ja nykypäivään asti jatkuneesta elävästä kulttuuriperinteestä. Rauniokaupunkien kuvasto antaa mielikuvan jostakin muinaisesta ja jo pitkään kuolleena olleesta sivilisaatiosta. Tällä kuitenkin ohitetaan koko valloituksen jälkeinen 500-vuotinen mayakansojen selviytymiskamppailu ja kolonisaation aiheuttama kärsimyshistoria.
Maantieteellinen Maya-alue
Alla olevasta kartasta näkyy mayakulttuurin maantieteellinen sijoittuminen kahden suuren mantereen väliin, kolmen merellisen vaikutuksen keskelle. Pinta-alaltaan noin Suomen kokoinen alue sisältää harvinaisen rikkaan biodiversiteetin, joka karkeasti jaetaan kolmeen vyöhykkeeseen: lännessä Tyynenmeren puolella vuoriseutujen viileät ylängöt, keskiosassa trooppiset sademetsät ja idässä Jukatanin niemimaan alangot. Tähän maaperän geologiseen vaihtelevuuteen ja luonnon monimuotoisuuteen syntyi mayakulttuurin jatkumo, alkaen tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua ja jatkuen tähän päivään asti. Nykyisten valtiollisten rajojen mukaan maya-alue sisältää kokonaisuudessaan Guatemalan ja Belizen valtiot, Meksikon viisi osavaltiota Chiapas, Tabasco, Campeche, Jukatan ja Quintana Roo ja lisäksi pohjoisia osia Hondurasista ja El Salvadorista.
Mayojen jälkiklassisen kauden katsotaan lopullisesti päättyneen toisen vuosituhannen alussa, kun Espanjan sotilaat valtasivat viimeisen itsenäisen mayavaltion pääkaupungin Nojpeténin vuonna 1697. Näin mayakulttuurin kronologia usein kuvataan: se päättyy kaupunkivaltioiden loiston hiipumiseen ja espanjalaisten valloittajien tuloon.
Mayoja kuitenkin elää yhä siellä, missä esivanhempiaankin: nykyisten Meksikon, Guatemalan, Belizen, Hondurasin ja El Salvadorin valtioiden alueilla. Yhä eläviä mayakieliä on noin kaksikymmentä ja niillä on viitisen miljoonaa puhujaa. Mayat eivät ole kadonneet – päinvastoin: heidän kulttuuriperintönsä elää. Nuoren polven mayatutkijoiden ja perinteen elvyttäjien mukana henkinen resilienssi on vain vahvistunut: he ovat alkaneet kirjoittaa sivilisaationsa historiaa omasta näkökulmastaan. Tätä mayakulttuurin elävää ja kaiken aikaa uudistuvaa kulttuurista jatkumoa on erittäin tärkeää painottaa. Siitä vaikeneminen on osa tietoista ja harkittua kolonisaatiota, nykyisten mayojen olemassaolon näkymättömäksi tekemistä.
Mayakielten sukupuu
Yhä puhuttuja kantamuodosta haarautuneita mayakieliä on kolmisenkymmentä.
Seuraavasta Harri Kettusen mayakielten sukupuusta voi nähdä miten haarautuminen kantamayasta on tapahtunut kolmen vuosituhannen aikana, alkaen vuodesta 2000 eaa.
On tärkeää huomioida, että jokainen yhä elinvoimainen haara edustaa ei vain kieltä, vaan myös yhtä ainutlaatuista mayakansaa ja sen elävää kulttuuriperinnettä. Eri kielten puhujat haluavat usein käyttää itsestään oman kielistä nimeä, esim. k’iche’ tai kachikel, yleistävän maya sanan sijasta.
Alla oleva Jordan Engelin luoma kartta The Decolonial Atlas -sivustolta esittää kulttuurialueen mayakielistä nimistöä kunnioittaen ja mayojen kosmologian mukaan orientoituen itään pohjoisen sijasta.
Maya-alueen kulttuuriset erot ja yhteneväisyydet
Joulukuussa 2023 Bonnissa järjestettiin akateemisten mayatutkijoiden eurooppalaisen yhdistyksen toimesta (WAYEB European Association of Mayanists) järjestyksessä jo 28. WAYEB-konferenssi. Sen teemana oli Paikallisuus ja yhtenäisyys: maya-alueen kulttuurinsisäisen vaihtelun ja samankaltaisuuden tutkiminen –Regionalism and Unity: Exploring Intracultural Variation and Commonality in the Maya Region.
Seuraavassa suomentamani ote konferenssin esittelytekstistä:
Olemme tottuneet puhumaan ‘mayasta’, sekä populaarissa että akateemisessa keskustelussa. Mutta oliko tai onko tällaista yhtenäistä mayakulttuuria todella olemassa? Itse asiassa ajatus suuresta mayakulttuurista, joka ulottuu Guatemalan ylängöiltä Yukataniin, syntyi vasta 1800-luvulla eurooppalaisesta tarpeesta jakaa maailma kulttuurialueisiin. Tältä osin termiä ‘maya’, joka alun perin merkitsi pohjoisen Jukatanin kieltä ja asukkaita, käytettiin koko kieliperheelle ja eri kansoille, jotka puhuvat kukin omaa kieltään laajalla maya-alueella.
Myöhemmin termi ’maya’ siirrettiin mainittujen kansojen asuttaman alueen arkeologiseen kulttuuriin. Erot huomioimatta se keskittyi yhteisiin merkittäviin kulttuurisiin piirteisiin – erityisesti kirjoitusjärjestelmään sekä tiettyihin taiteen ja arkkitehtuurin näkökohtiin. Tämä homogenisoiva näkökulma jättää kuitenkin huomiotta sen tosiasian, että koko alueella, jota yleisesti kutsumme ’mayaksi’, oli lukuisia erilaisia kehityskulkuja ja paikallisia kulttuureja, jotka olivat yhtä erilaisia kuin maantieteelliset ja ilmastolliset ympäristönsä.
Mesoamerikkalainen monikalenterijärjestelmä
Nykyihmisen on vaikea kuvitella sitä taivaan kirkkautta, joka mahdollisti tuhansia vuosia sitten Mesoamerikan ja mayojen aikatieteen synnyn. Ensimmäiset alueelle tulleet asukkaat, monien muiden esihistoriallisten ihmisten tavoin kantoivat jo mukanaan astronomista tietoa auringon, kuun, planeettojen ja tähtien liikkeistä. Kuitenkin juuri tuolla erityisellä alueella, kapean Tehuantepecinkannaksen molemmin puolin ja Jukatanin niemimaalla olivat ne erityisen suotuisat olosuhteet, joita pidetään Mesoamerikkalaisen monikalenterijärjestelmän alkukotina.
Mayakalenteri – mutta mikä niistä? Erilaisten ajankiertojen monimutkaiseen laskemisjärjestelmään on saattanut kuulua aikanaan jopa kaksikymmentä kalenteria. Sanapari mayakalenteri ei vielä tarkenna, mistä kalenterilaskusta on kysymys. Myös sana ’kalenteri’ on mayojen polykronisen aikatieteen yhteydessä harhaanjohtava, sillä se luo nopeasti vääristävän mielikuvan nykyisestä gregoriaanisen kalenterin myötä syntyneestä lineaarisen ja monokronisen ajanhallintamenetelmän ruudukosta.
Mayojen hienostuneet ajan laskemisen tavat ovat perustuneet sykliseen aikakäsitykseen ja monien yhtäaikaisten kalenterien käyttöön. Yhdessä ne ovat luoneet matemaattisesti erittäin tarkan, mutta samalla taiteellisesti rikkaan aikamatriisin, jota on lähestyttävä huomioonottaen se kulttuurikonteksti, jossa kalenterijärjestelmä syntyi ja kehittyi monimuotoisuuteensa.
Chol Q’ij rituaalikalenterin tuhatvuotinen perinnejatkumo
Kaiken kulttuurimuutoksen läpi on säilynyt tietty katkeamaton mayojen aikaviisauden perinne, jota salaisesti ja suurin uhrauksin on siirretty suullisesti sukupolvelta toiselle. Monista ajanlaskuista on selviytynyt – kaiken tukahduttamisen ja kuoleman uhallakin – erityisesti rituaalikalenteri Chol Q’ij, jukateekiksi Tzolkin. Tämä 260-päiväinen, astronomiasta riiippumaton pyhä kierto on jatkunut katkeamatta tuhansia vuosia. Se oli aikanaan ja on edelleen koko laajempaa Mesoamerikkaa yhdistävä ajanlaskutapa.
Kalenteritietouden kantajien ammattiperinne on yhtä vanha kuin mayojen kalenterijärjestelmä – siis tuhansia vuosia jatkunut yhteen solmiutunut polku. Klassisena aikana tämä koulutetun eliitin ammatti oli usein yhdistelmä astronomin, kirjurin ja matemaatikon taidoista. Mayojen sivilisaatio on kokenut monia eri aikakausia ja kulttuurivaiheita, niiden aikana myös aikatieteeseen erikoistuneen ammattikunnan toimenkuvassa on tapahtunut suuri historiallinen ja kulttuurinsisäinen muutos.
Tämän päivän mayayhteisöissä monikalenterijärjestelmän ja siihen liittyvän viiisausperinteen kantaminen kuuluu siihen erikoistuneille päivänpitäjille, monikossa Aj Q’ijab’. Päivänpitäjä on suora suomennos sanasta daykeeper, joka on yleistynyt englannin kieleen tarkoittamaan mayojen kalenteritietouden kantajaa. Tämä on puolestaan käännös k’iche’ kielisestä termistä Aj Q’ij. Aj tarkoitttaa jonkin asian parissa työskentelevää ja Q’ij tarkoittaa päivää, mutta myös aurinkoa ja valoa.
Aj Q’ij ei ole ainoastaan kalenteritietouden ylläpitäjä, vaan myös yhteisönsä henkinen opas, joka monin eri tavoin huolehtii yhteisönsä hyvinvoinnista ja sen harmoniasta luonnon ja kosmoksen voimien kanssa. Päivänpitäjät erikoistuvat kukin lahjojensa mukaan, kehittäen ainutlaatuista ja pitkää polkuaan oman perimyslinjansa ohjauksessa. Vihkimyksiä on useita, vastuun ja kokemuksen kasvaessa.
Pohjoinen päivänpitäjä
Mayakulttuurin kentässä oma erityinen alueeni on mayojen aikaviisaus, erityisesti Chol Q’ij rituaalikalenteri. Sen kiertojen seuraaminen ja syventävä opiskelu on ollut päivittäinen harjoituspolkuni lähes 15 vuotta.
Perehtymiseni mayakulttuurin historiaan ja henkiseen perintöön alkoi 80-luvulla yliopistoaikana kirjallisina tutkimusmatkoina. Muuttaessani 90-luvun alussa Pohjois-Amerikkaan opiskelemaan Amerikkojen alkuperäiskansojen viisautta syntyi myös ensimmäinen kosketukseni elävään mayakulttuuriin. Kun vääristelevä mediakohu tulevasta maailmanlopusta 2010-luvun alussa alkoi, se sai minut kulttuurientutkijana suuntautumaan entistä syvällisemmin kohti mayojen itsensä kantamaa ja tänä päivänä yhä elävää tuhatvuotista kalenteritietoutta kohti. Lopulta alkuperäistä maya-aikaviisautta etsivä polkuni johdatti minut Guatemalan k’iche’ mayojen luo, huipentuen 16.4.2017 Aj Q’ij vihkimykseen Tat Rigoberto Itzep Chanchavacin edustamaan vanhaan ja arvostettuun Momostenangon perimyslinjaan.
Uusi oksa perinteen puuhun
Pohjoisena päivänpitäjänä olen saanut luvan ’kasvattaa omaa oksaa perinteen puuhun’. Tämän oksan kasvattaminen on vaatinut paljon työtä ja se on johtanut viime vuosien aikana oman mytopoeettisen synteesini luomiseen.
Ei-syntyperäisenä mayatietouden kantajana vastuuni on erityisen suuri. Siksi olen olen jatkuvassa yhteydessä mayaopettajiini, pyytäen heiltä ohjausta, tarkistusta ja tietoni syventämistä: linjautumista yhä uudelleen elävään mayakulttuurin jatkumoon ja sen uudistumisen virtauksiin.
Minulle annettu pyhä perintö, sukupolvien suurin uhrauksin kantamat viisauden siemenet, on tuotu kauas pohjoiseen, uuteen maaperään. Miten vaalia niitä? Olen tämän tehtävän ääressä päivittäin, kysymässä miten kantaa ja jakaa tätä lahjaa, kunnioituksella ja kulttuurisella nöyryydellä.
