Olen kuunnellut helmikuusta alkaen herkällä korvalla ja valppaasti uuden vuodenkantajan, Mam Oxlajuj Iq’ tuomia muutoksen tuulia, jotka ovat rajuudellaan ravistelleet meitä kaikkia, maailmanlaajuisesti. Hurrikaanivoimainen Oxlajuj Iq’ on toisaalta näyttänyt voimansa herättäjänä, ohjaten huomion ajan merkkeihin, jotka kertovat pahentuvan ilmastokriisin ja poliittisen epävakauden tuhovoimista – mutta Oxlajuj Iq’ tuo mukanaan myös suurta hengen lentoa, henkistä puhdistusta ja inspiraatiota. Numerovoima 13 on vahvistamassa erityisesti esivanhempien ja näkymättömän maailman läsnäoloa ja ohjausta.
Vuodenkantajan vaikutus huipentui kesäpäivän seisauksen tienoilla. Sen jälkeen alkanut sydänkesä ja luova retriitti avasi minulle mahdollisuuden avautua kuuntelemaan tämän vuodenkantajan merkitystä ja viestiä omalle elämälleni. Sain kokea sen pyörteen puhdistavana, siivittyen sen tuulien elävöittävästä voimasta sanojen ja kirjoittamisen maailmoissa.
Kirjoittaessani tuhatvuotisesta mayojen aikaviisaudesta uppouduin aikainspiraaliin, jossa eheyttävä kosmovisio sai monikalenterijärjestelmän kierteiseen liikkeeseen. Koin 13 IQ’ hurrikaanin myrskyn silmänä: moninaisuus seestyi ja selkeni, läpikuultavin aikakerroksin ja sädehtivin säikein. Irti gregoriaanisesta arkikalenterista, sen aikaa hajottavasta ja pieneksi kiristävästä kiireestä, sain olla vapaasti omissa ajoissani, niiden avautuvassa keskipisteessä, maailmanpuuni olemuksellisessa lähteessä: monimaailmaisessa läsnäolossa. Sen virtaavaiseen tyyneyteen tihentyen tunsin oman aikakokemukseni syvimmän olemuksen, todellisen kosmisen osoitteeni.
MAYOJEN KOSMOVISIO JA PLANETAARINEN AIKAVIISASTUMINEN
Maailmaamme hallitsee ajan kiihdyttäminen, sen abstrakti lineaarisuus ja kalentereiden ruudutettu tehokkuus. Luonnosta vieraantumisen tuloksena jokapäiväisen rytmimme määräävät sekunnin murto-osan tarkkuudella toimivat digitaaliset kellot. Syvemmän aikaviisauden tarve ei ole koskaan ollut polttavampi. Ekologisen homeostaasin, sen hienonhienon kudoksen, purkautuminen ympäristökriisin tuloksena vaatii meiltä enemmän kuin talouden ja teknologian arvojen uudelleen ajattelua – se vaatii, että tarkastelemme suhdettamme aikaan, juurta jaksain ja kulttuurisesti.
Entä jos aika ei ole jotakin mitattavaa, vaan jotakin jota voimme oppia jälleen kuuntelemaan? Entä jos aika ei ole suora viiva tai nuoli, vaan elävä kudelma kosmoksen voimista ja rytmeistä, jossa ihminen on arvokkaan silmänräpäyksen ajan osa risteilevien aikaulottuvuuksien tanssia?
Globaalin monikriisin keskellä on yhä olemassa aikaviisauden järjestelmiä, jotka ohjaavat meitä luontoperustaisen ajan seuraamiseen. Näistä hienostuneimpia ovat mayojen ja mesoamerikkalaisten sivilisaatioiden monikalenterijärjestelmät. Mayojen aikatiede ja sitä yhdistävä kosmovisio voisi olla esimerkkinä planetaarisesta aikaviisaudesta: uudistumisen rytmeistä, jotka perustuvat matemaattisen tarkkaan tähtitieteelliseen havainnointiin ja samalla kantavat vahvaa planetaarista juuristoa ekologisina ja yhteisöllisinä merkitysverkostoina. Tämä ei ole vain nostalgiaa, vaan kulttuurista syvämuistia, jolla on metodinen polku, kosmovisioon yhdistyvä kosmopraksis: kosmologiaa käytäntönä ja harjoituspolkuna.
Meidän ei tule tarkastella mayojen monikalenterijärjestelmää vain menneen maailman jäänteenä, vaan elävänä lahjana: moniulotteisena ja monirytmisenä ajan arkkitehtuurina. Se sisältää ratkaisevia oivalluksia sille, kuinka ihmiskunta voisi juurruttaa tietoisuutensa syvälle elävään maaplaneettaamme ja vastavuoroiseen aikasuhteeseen koko kosmoksen kanssa. Toisin kuin yhdenmukaistava ja mekaaninen gregoriaaninen kalenteri, mayojen monikalenterijärjestelmä koostuu monien lomittuvien ja toisiaan täydentävien kalentereiden aikasysteemistä, joka heijastaa planetaarisen todellisuutemme kerroksellista ja polyrytmistä luonnetta. Kyse ei siis ole vain yhdestä kalenterista, vaan kalentereiden kosmoksesta, joissa jokainen ajanlasku on virittynyt seuraamaan tiettyä syntymän, elämän, kuoleman ja paluun kiertoa.
Erilaisia ajanlaskuja yhdistää toisiinsa paitsi astronominen ja matemaattinen tarkkuus, myös laajempi kosmovisio, jonka mukaan aika on pyhää, kehkeytyvää, moniulotteista ja elävää. Jokainen hetki on kosmisten voimien risteyskohta. Jokaisella päivällä on oma erityisolemuksensa, vastuunsa ja eettinen kutsunsa. Mayojen kalenterit paljastavat ajantajun ja temporaalisen älykkyyden, joka toimii laajassa mittakaavassa: kyvyn hahmottaa aika ei vain suorana jatkumona, vaan monikerroksisena aikasuhteiden kudelmana. Mayojen aikaviisaus on tähtitieteeseen, matematiikkaan ja planetaarisiin aikakiertoihin perustuva ajallisuuden runous, jossa vuorovaikutteinen, elävä rytmi on keskeistä – se ei ole kontrolloivaa ja mekaanista ajan mittaamista. Ajan herkkä ymmärtäminen ja aikaharmonia on olennaisempaa kuin ajan voittaminen ja kukistaminen.
Mayojen aikaviisaus mahdollistaa aikakulttuurin, joka on monirytminen tapa elää ja hahmottaa aikaa. Se kunnioittaa useiden rytmien – biologisten, ylisukupolvisten, ekosysteemisten, planeetan syväaikaisten ja kosmisten – rinnakkaista olemassaoloa. Se luo ekologista todellisuutta, jossa mikään laji ei yksinään tahdista ja määrää kokonaisuutta. Elämälle annetaan mahdollisuus kukoistaa kaikessa ajallisessa monimuotoisuudessaan, riippuvuussuhteita kunnioittavalla ajoituksella.
MAYOJEN AIKAVIISAUS JA PLANETAARINEN MONIKRIISI
Onko mayojen aikaviisaudella annettavaa nykyiselle planeettakriisille? Vastaus on kyllä – syvällisesti.
Antroposeenissa, jossa ihmistoiminta häiritsee ja rikkoo planetaarisia rytmejä, tarvitsemme malleja, jotka synkronoivat meidät uudelleen elävään biosfääriin ja Maan syväaikaiseen perintöön. Aurinkokalenteri Macewal Q’ij ja rituaalikalenteri Chol Q’ij yhdistyvät rytmeissään hienostuneella tavalla ajoittamaan päivän- ja vuodenkiertoja, niin maallisten kasvukausien kuin kosmisten voimien mukaan. Jokaisella ajallisella elementillä, kuten päivällä ja vuodella on nimi, tarina ja tarkoitus. Ylisukupolvinen aikaviisaus on luomassa jatkuvuutta, joka on sekä kestävää että perinnettä uudistavaa.
Sykliseen rituaaliaikaan kuuluvat olennaisella tavalla pyhät tauot: kierron päättyessä ja toisen alkaessa siirtymää kunnioitetaan, sekä sisäisenä että ulkoisena ajantaitteena. Nämä hidastamaan ja pysähtymään tarkoitetut kynnykset auttavat meitä vastustamaan mekaanisen kelloajan riistoa. Virittymällä päivänkierron, vuodenaikojen ja muiden hienovaraisten muutoskiertojen rytmeihin voimme syventää ekologista lukutaitoamme ja tulevaan kohdistuvaa eettistä mielikuvitustamme. Mayojen pitkälasku voi olla omalta osaltaan suuntaamassa tietoisuuttamme syväaikaiseen ajatteluun ja toimintaan. Voimme kuvitella tulevaisuuksia, ei vain kymmeniksi vuosiksi vaan vuosituhansiksi eteenpäin, planetaarisen aikaviisastumisen antamalla laajalla, eettisellä ymmärryksellä.
Chol Q’ij -kalenteri kunniottaa jokaista päivää erityislaatuisena lahjana, viestintuojana, jolla on syvällinen sanoma ja energeettinen viritys. Jokainen päivä on opettaja. Tämä päivien pyhittäminen kutsuu meitä elämään aikaamme tietoisesti, tarkoituksellisesti ja vastuullisesti – myös planetaarisessa mittakaavassa. Tämä on vastalääkettä ajan tuhlaamiselle ja tappamiselle, joka usein kuuluu monokroniseen ja lineaariseen aikakulutukseen.
Mayojen polyrytminen aikatiede ja Chol Q’ij päivienkierto palauttaa merkityksellisyyden ajallisuuteen. Tämä voi olla luomassa planetaarista kansalaisuutta ajallisena virittymisenä, aikaviisastumisena, jossa ihminen ja ihmisyys voivat juurtua oikealle paikalleen kosmisessa mittakaavassa. Mayojen kalenteriviisaus voi olla avaamassa ohueksi käynyttä lineaarista aikajanaamme, johtolankana ekologisempaan suuntaan, tarjoten viisaamman, moniulotteisemman ja kaikkea elämää kunnioittavan tavan elää. Se voisi auttaa meitä muistamaan, että emme elä vain hetkellistä ihmisen ja ihmiskunnan historiaa, vaan olemme osa suurempaa kosmista kertomusta.
Mayojen kosmovision mukainen aika ei ole kapea ja terävästi tähdätty nuoli, vaan elävä aikainspiraali, joka aaltoilee ja sykkii. Sillä on pulssi ja monikasvoinen tietoisuus. Sen liike kutsuu osallistumaan: luomaan ajasta jotakin pyhää ja kestävää, menneitä ja tulevia sukupolvia kunnioittaen.
KOTISPIRAALI
Aikainspiraalissa oma tehtäväni ja kutsumukseni on kirkastunut. Pohjoisena päivänpitäjänä olen kulkenut pitkää harjoituspolkua, hitain kiertein ja vuosirenkain.
Heinäkuun lopussa oli Aj Q’ij -polkuni ensimmäisen portin vuosipäivä. Silloin tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun sain aloittaa valmistautumiseni päivänpitäjän vihkimykseen ja perehtymisen siihen erityistietoon, jota Aj Q’ij -vastuu tehtävineen edellyttää.
Vasta nyt, vuosien kokemuksella, koen olevani kypsä julkaisemaan mayojen aikaviisautta kirjojen muodossa, tavalla, joka kunnioittaa tämän tuhatvuotisen perinnejatkumon ja sen monikalenterijärjestelmän laajuutta, syvyyttä ja merkitystä tälle ajalle.
Aikainspiraalissa, suomalaisen sydänkesän sykkeessä, vuosien materiaali muotoutui kirjasarjaksi. Teokset tulevat ilmestymään sekä suomeksi että englanniksi, kuvitettuina omin valokuvin, piirroksin ja maalauksin.
Nyt iloitsen – olen tässä, uudessa kosmisessa osoitteessani. Jatkan, onnellisen kirjallisen kesän hedelmiä kantaen, vapaan taiteilijatutkijan tielläni…