Suomen kielessä sanalla ’kohtalo’ on erityisen syvä merkitys: se on saamamme osa, jalanala, oma erityinen kohtamme yhteisen ihmisyyden kudelmassa: paikkamme pallolla. Miten tästä kohdasta voi tulla koti?
Kotiinpaluu, oman tilkun taju, on ollut kohdallani monisäikeistä kutoutumista takaisin suomen kieleen ja synnyinmaahan, valmiutta kohdata nykyhetki, menneisyys ja tulevaisuus oman elämänpuun, laajemman sukupuun ja aikain yli ulottuvan maailmanpuun sisäkkäin laajenevilla kehillä. Piiri piiriltä, näiden kolmen puun yhdistyessä toisiinsa olen ymmärtänyt mitä ihmisyyteen avautuminen voi olla, kun se on kokonaisvaltaista ja kehollista kotiutumista monimaailmaiseen läsnäoloon, kärsimystä kieltämättä.
Kolmen puun koti luo turvaa, kun matkaamme olemassaolomme ulottuvuuksissa. Se on paikka, josta lähteä ja jonne palata, sen ytimeen voimme rakentaa kotipesän. Pyhä puu maailmankaikkeuden kokoavana keskuksena on ikivanha, monien kulttuurien omaksuma, yhä uutta tulkintaa versova animistinen ja shamanistinen elämänpuu: alisen, keskisen ja ylisen yhdistävä kosmografinen kartta.
Kolmen puun kodista käytän omaa nimitystäni AIKAINPUU. Sen sydänvoimana on sisäinen tarinamme, sielunmyytti. Sielunpuuna se voi olla vapaa kasvamaan kaikkiin suuntiinsa, maailmoja syleillen, niiden läpi virraten. Näin kohtalon tilkkumme voi solmiutua elämäntarinamme ymmärtämisen kautta laajempaan kontekstiin: oman ihmisen osamme hyväksyen voimme juurtua syvemmälle planeetta maahan ja liittyä omaan aikaamme, vastaamaan luovasti sen haasteisiin.
AIKAINPUU-mentorina olen kanssamatkaaja, joka auttaa luovimaan moniulotteisen ajan eri tasoilla ja kulttuurikerroksissa, kannatellen turvallista tilaa, jossa jokainen saa kulkea omaan sielunmaisemaansa, omalla poljennollaan, polku polulta karttaansa avaten ja sen reiteillä omaa maailmojenkudelmaa luoden.
Korostan, että en ole koulutukseltani psykoterapeutti tai traumaspesifin työskentelyn ammattilainen, vaan traumatietoinen ja traumasensitiivinen luova mentori. Työni konteksti on kulttuurientutkijan: sen perustana on perehtyminen eri maailmankulttuurien henkisiin viisausperinteisiin, voimakas yhteys omiin itää ja länttä yhdistäviin suomalaisiin sukujuuriini, ja syventyminen animismiin, shamanismiin ja alkuperäiskansojen kulttuureihin Euroopassa sekä Pohjois-, Etelä- ja Väli-Amerikassa. Kaikki nämä ovat solmiutuneet vuosikymmenten aikana omakohtaiseksi, monikulttuuriseksi Aikaviisastumisen poluksi.
AIKAINPUU-mentoroinnin traumainformoitu perusta ja syvällisesti koettu traumaintegraatio on syntynyt vuodesta 2020 alkaen Thomas Hüblin johtamissa koulutuksissa, jossa hänen kehittämänsä IAC-prosessi yhdistää henkilökohtaisen, ylisukupolvisen ja kollektiivisen trauman toisiinsa limittyvät parantumismatkat. Tästä olen kertonut aiemmassa Matka syviin vesiin – blogikirjoituksessani.
AIKAINPUU-lähestymistavan laajempana teoreettisena viitekehyksenä on Ken Wilberin kehittämä integraaliteoria. Ken Wilber on vaikuttanut jo varhain myös Thomas Hüblin ajatteluun, joten näiden kahden henkisen kulttuuripioneerin ajatukset kutoutuvat luontevasti maailmankuvaani, ihmiskäsitykseeni ja kysyvän tiedonhakumatkani yhteisöllistä viisautta painottavaan arvoperustaan.
Lopuksi lainaan yliopistoaikojeni mentorin, uskontotieteen emeritusprofessori Veikko Anttosen jälkisanoja, jotka hän on kirjoittanut Uno Harvan Elämänpuu-klassikon uuteen laitokseen sen ilmestyessä vuonna 2019.
Maailman kansoilla on viime kädessä yhtäläinen mytologinen pohja siitäkin huolimatta, että vuosisatojen saatossa historiallisen ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä on rakentunut kulttuurisia, uskonnollisia ja poliittisia raja-aitoja, jotka peittävät näkemästä ihmiskunnan yhtäläistä mytologista resurssia. Eri kulttuurien mytologinen tieto, joka saa ihmiset tekemään taidetta, musiikkia, kirjoittamaan kirjoja sekä ylipäätään elämään luovaa arkea, ammentaa kuitenkin tästä mytologisen mielikuvituksen yhteisestä pohjasta. Sille mikä uhkaa ja rajaa tulevaisuuden sukupolvien elämää planeetallamme, voisi siten olla ratkaisu mytologisen ajattelun tai ainakin sen ymmärtämisen voimassa.
Uno Harva opastaa nykypäivän lukijaa ymmärtämään menneisyyden kosmologista mielikuvitusta, mutta kenties ajatteluttamaan myös vastuutamme siitä, miten tieto ja myytit kohtaavat oman aikamme kosmologisessa ajattelussamme ja mielikuvituksessamme.
Miten hoidamme omaa elämänpuutamme täällä Pohjantähden alla?